Ympäristölautakunta
Pöytäkirja 15.12.2020/Pykälä 108

Ympäristölautakunta

§ 108

15.12.2020

 

Lausunto Vaasan hallinto-oikeudelle Iisalmen Autotilaus Oy:lle myönnetyn luvan valituksesta

 

104/11.01.00/2020

 

Ymplk 15.12.2020 § 108

 

 

Valmistelijat: ympäristönsuojelutarkastaja Maarit Walta,

puh. 0400 144 453 ja ympäristöterveystarkastaja Mikko Piippo,

puh. 0400 144 461.

 

Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunta on 26.5.2020 (43 §) myöntänyt Iisalmen Autotilaus Oy:lle maa-ainesluvan kalliokiven ottotoimintaan sekä ympäristöluvan kiviaineksen louhintaan ja murskaukseen Iisalmen kaupungin Iisalmen kylässä olevalla tilalla Pappila (kiinteistötunnus 140-407-18-285).

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * on valittanut Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunnan päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus pyytää lautakuntaa antamaan lausunnon asiasta ja liittämään asiakirjoihin kaikki asiassa kertyneet asiakirjat. Asian diaarinumero hallinto-oikeudessa on 00799/20/5701.

 

Valituksessa (saapunut 30.6.2020) vaaditaan Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunnan päätökseen muutosta seuraavasti:

- Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunnan päätös 26.5.2020 43 § on kumottava.

 

Valituksessa lausutaan mm. seuraavaa:

. lähdeperäinen maasto kyseisen kalliorinteen alla

. * * * * * * * tilalla sijaitsevan asuintalon käyttövesi tulee kaivoksi rakennetusta lähteestä, suunnitellulta laajennukselta lähteelle on matkaa vain 250 metriä

. Kallion räjäyttämisen vaikutuksia maastoon ja maanalaisiin vesisuoniin ei voi ennustaa

. hyvälaatuista vettä tuottava lähde on riittänyt tilan ainoaksi puhtaan veden tuottajaksi silloinkin, kun tilalla toimi lypsykarjatila

. Omavaraisuus veden suhteen on ollut jo yli 30 vuotta

. ei ole nähty tarvetta liittyä kaupungin vesijohtoverkkoon

. ainutlaatuista vesilähdettä ei pidä asettaa riskille alttiiksi kallion louhinnan vuoksi

. maailmassa on pula puhtaasta vedestä ja tällaiset lähdeperäiset maastot tulee suojella ympäristöriskeiltä

. valittaja arvioi, että menettelyssä on tapahtunut virhe ja kuulluksi tulemisen laiminlyönti päätöstä tehtäessä, sillä päätöksessä ei ole otettu kantaa * * * * * * * tilan talousvedenottoon

. ympäristölautakunnan jäsenistä kukaan ei käynyt paikan päällä maastossa toteamassa, miten lähelle talousveden ottopaikkaa mahdollisen louhoksen uloin laita sijoittuu

. ympäristölautakunta ei ole täyttänyt velvollisuuttaan hoitaa ympäristömelua koskevien selvitysten ja tutkimusten tekemistä mm. suurta melua aiheuttavien murskauslaitosten lupa-asioiden käsittelyssä ja lupavelvollisten valvonnassa

. lähialueella kallioaineksen aiempaan murskaustoimintaan, jolloin räjäytyksistä ei ole ilmoitettu lähialueen asukkaille eikä laajalle aiheutuvaa pölyhaittaa ole pyritty torjumaan

. asuinviihtyvyys ja ympäristön turvallisuus * * * * * * tilalla on taattava

. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä olisi voinut lupahakemusta käsitellessään esittää velvoitteen hakijalle 1) jättää suunnitelma talousveden turvaamisesta jatkossakin * * * * * * * tilalla, mikäli maaston vesisuonet räjäytysten vuoksi katkeavat, 2) räjäytyksistä mahdollisesti rakennuksista aiheutuvien vaurioiden korvaamisesta * * * * * * * * tilalla asuville ja 3) murskausalueen maisemoinnille kallioaineksen ottoluvan päätyttyä

. valittajan mukaan ympäristölautakunta on tehnyt asiassa päätöksen toista osapuolta suosivalla tavalla päätöksentekoon vaikuttaviin asioihin asiaankuuluvalla tavalla perehtymättä

.lautakunta ei ole tutkinut, antanut ohjeita ja velvoitteita laissa tarkoitetun ympäristön ja ilmaston pilaantumisen ehkäisemiseksi eikä tue päätöksenteossaan kestävän kehityksen periaatetta

. lupa-asiaa ratkaistaessa ympäristöviranomaiset on myös noudatettava, mikä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään

 

Valmistelijoiden päätösehdotus:

 

Ympäristölautakunta antaa seuraavan lausunnon Vaasan hallinto-oikeudelle:

 

Valituksessa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunnan antamaan päätökseen. Ympäristölautakunta esittää valituksen hylkäämistä.

 

Selvitykset valituksessa esitettyihin seikkoihin

 

1. Hakemuksessa on tuotu esille toiminnan sijainti, alueen ympäristö ja luonto, toiminnan luonne ja sen kuvaus, ympäristövaikutukset, arvioidut päästöt ja arvioitu toimintaan liittyviä riskejä, onnettomuuksien estämiseksi suunniteltuja toimia sekä toimia häiriötilanteissa. Ympäristölautakunnalla on ollut käytettävissä lupa-asian kannalta tarpeelliset tiedot toiminnasta.

 

Hakemuksen liitteenä on esitetty Suomen Metsäkeskuksen metsäneuvojan kannanotto alueen luonnonolosuhteista sekä mahdollisista metsälain 10 §:n mukaisista kohteista ottoalueella. Kannanotossa on todettu, että metsävaratiedon mukaan alueella ei näy suojelumerkintöjä eikä erityisiä luontoarvoja. Kyseessä on normaali metsämaa. Suunnitellulla ottoalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse olemassa olevia luonnonsuojelu-, Natura 2000- tai maisemansuojelu-alueita, muinaismuistolain suojelemia kohteita tai kulttuuriperinnön kannalta tärkeitä kohteita. Hakemuksen käsittelyn kannalta on esitetty riittävä selvitys.

 

2. Maa-aineslaissa tai ympäristönsuojelulaissa ei ole määrätty luvan käsittelyyn liittyvästä tarkastuksesta. Näin ollen lupapäätös on mahdollista antaa ilman suunnitellulle toiminta-alueelle tehtyä tarkastusta, jos hakemusasiakirjoista käyvät ilmi kaikki lupaharkintaan tarvittavat tiedot. Suunnitellulle ottoalueelle on toukokuussa 2020 tehty maastokäynti liittyen lupapäätöksen valmistelijan tutustumiseen alueeseen. Yleinen menettely Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunnan käsittelemissä lupa-asioissa on, että alueella käydään katsomassa nykytilanne ja hakija voi olla mukana käynnillä. Rajanaapureita tai muita mahdollisia asianosaisia ei ole velvoitetta kutsua mukaan eikä tällaista käytäntöä ole. Maastokäynnillä on vain tehty havaintoja suunnitellusta ottoalueesta ja sen välittömästä ympäristöstä.

 

3. Lähin lähde tilalla * * * * * *i ei näy merkittynä maastokarttaan, joten se on tullut tietoon hakemuksen käsittelyn aikana jätetystä muistutuksesta. Lähteen etäisyys suunnitellun ottoalueen rajasta on noin 300 metriä. Talousvesikäytössä olevan lähteen sijaintia tai etäisyyttä suhteessa suunniteltuun ottoalueeseen ei näe maastossa, vaan sen hahmottaa asian käsittelyssä parhaiten karttatarkastelussa.

 

Ympäristönsuojeluasetuksen 13 §:n mukaan vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle sijoitettavaa ympäristöluvan vaativaa toimintaa koskevassa hakemuksessa on oltava asetuksen 1) - 6) kohdissa luetellut lisätiedot. Maa-ainesasetuksen (Vna 926/2005) 2 § 2) kohdan mukaan on tarvittavassa laajuudessa esitettävä selvitys ottamisalueen ja sen ympäristön pohjavesiolosuhteista ja pohjaveden havaintopaikoista sekä tiedot alueen läheisyydessä sijaitsevista talousvesikaivoista, pohjavedenottamoista ja niiden mahdollisista suojavyöhykkeistä ja suoja-aluemääräyksistä. Näin ollen suunnitellulle toiminta-alueelle ei ole tarpeen tehdä hydrogeologista selvitystä, koska toiminta ei sijoitu luokitellulle pohjavesialueelle ja lähialueen kaivoista ja lähteistä on saatu tieto. Pohjavettä muodostuu myös luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolella, joten alueen kallioperässä voi olla pohjavettä tai orsivettä. Kokonaan ei voida poissulkea sellaista mahdollisuutta, että luvassa sallittu kallionlouhinta voi vaikuttaa kallioperän rakoiluun ja alueen mahdollisiin pohjavesioloihin. Kaivojen ja lähteiden tarkkailusuunnitelman mukaisella seurannalla varmistetaan, että ennalta arvaamattomat vaikutukset pohjavesialoihin voidaan havaita ja selvittää, johtuvatko muutokset kivenlouhinnasta. Ympäristönsuojelulain 17 §:n mukaan pohjaveden pilaaminen on kielletty ja sen perusteella lupapäätöksessä on annettu lupamääräykset maaperän, pohja- ja pintavesien suojaamiseksi (lupamääräykset 11-19) sekä lähdekaivon tarkkailemiseksi (lupamääräys 27). Lähdekaivolle on määrätty tutkimukset ennen toiminnan aloittamista, sen aikana ja toiminnan päättymisen jälkeen sen varmistamiseksi, ettei toiminta aiheuta lähteen pilaantumista.

 

Jos maa-ainesten ottaminen vaikuttaa pohjavesiesiintymän antoisuuteen tai pohjavesiolosuhteisiin heikentävästi, maa-ainesten ottoa varten on haettava vesilain mukainen lupa aluehallintovirastolta.

 

Jos ennakkoarvioista poiketen toiminnasta aiheutuisi ongelmia juomaveden saantiin tai laatuun, toiminnanharjoittaja on velvollinen turvaamaan haittaa kärsivälle entistä kulutusta vastaavan sellaisen talousveden saannin, jonka laatu vastaa ennen toiminnan aloittamista sanottuihin tarkoituksiin käytettyä vettä (esim. vesihuoltolaitoksen vesijohdolla).

 

4. Viereisellä kiinteistöllä sijaitsevan Iisalmen Autotilaus Oy:n Kallioharjun (140-407-30-41) maa-ainesluvan tai ympäristölupien mukaisesta toiminnasta ei ole aiemmin esitetty aiheutuvan haittoja (melu, pöly, tärinä) * * * * * *i tilan asukkaille tai muille pohjoisen tai luoteen puoleisille kiinteistöille. Sonkajärven tien eteläpuolen asukkailta on joitakin vuosia aiemmin tullut muutama yhteydenottoja liittyen louhinnan räjäytyksiin ja sen aiheuttamaan tärinään. Asia on hoidettu valvonnallisesti mm. pyytämällä louhintakirjanpito ja ohjeistamalla pienentämään louhintapanostuksia. Tämän jälkeen ilmoituksia haitoista ei ole tullut.

 

Kun Kallioharjun ottoalueen ympäristölupaa louhinnalle ja murskaukselle (annettu 2.9.1998 108§) on käsitelty vuonna 1998, on asiassa jätetty 3 muistutusta kiinteistöiltä jotka sijaitsevat ottoalueen eteläpuolella Sonkajärventien varressa. Alueen pohjois- tai luoteissuunnassa sijaitsevilta kiinteistöiltä ei ole jätetty muistutuksia. Kun samalla Kallioharjun alueelle on käsitelty ympäristölupaa asfaltin, uusioasfaltin ja öljysoran valmistukselle sekä asfaltti- ja betonijätteen ja puun ja kantojen varastointiin ja murskaukseen (annettu 12.7.2006 80§) ei hakemuksesta jätetty muistutuksia. Kummassakaan Kallioharju-tilaa koskevassa lupapäätöksessä ei ole annettu määräyksiä naapureille tiedottamisesta (esimerkiksi ennen louhintaräjäytyksiä), joten niitä ei ole voitu valvonnassa vaatia tehtäväksi.

 

5. Alueen jälkihoidosta maisemoinnista on esitetty suunnitelma, joka on kirjattu päätöksen kohtaan 13. Maisemoinnista on annettu lupamääräykset 32 ja 33, ja määräyksen 32 mukaan, jos toiminta alueella ei jatku enää tämän lupakauden jälkeen, tulee luvan haltijan esittää 31.12.2029 mennessä maa-ainesviranomaiselle hyväksyttäväksi lopullinen, yksityiskohtainen alueen jälkihoitosuunnitelma.

 

6. Suunniteltu toiminta ei annetut lupamääräykset huomioiden aiheuta lähialueen asukkaille kohtuutonta rasitusta. Louhintaa tehdään noin 2-4 kertaa vuodessa ja yksi louhintajakso kestää noin 1-2 viikkoa kerrallaan. Murskausta tehdään noin 2 kk vuodessa, maksimitoiminta-ajan ollessa 4 kk vuodessa. Toiminta sijoittuu yli 500 metrin päähän melulle alttiista kohteista, joten toiminnassa ei ole tarpeen noudattaa Valtioneuvoston asetuksen (800/2010) päivittäisiä aikarajoja.

 

Suurin osa louhinta- ja murskaustoiminnan pölypäästöistä on halkaisijaltaan yli 10 µm hiukkasia, jotka laskeutuvat lähelle päästölähdettä. Havainnot samankaltaisissa toiminnoissa ovat osoittaneet, että yleinen arvio pölyn leviämisestä noin 200 m etäisyydelle pitää paikkansa. Ilmanlaadusta alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille, säädetään ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (79/2017), jossa on annettu raja-arvot myös hengitettäville hiukkasille (PM10). hengitettävien hiukkasten (PM10) raja-arvo on 50 µg/m3 24 tunnin keskiarvona laskettuna ja 40 µg/m3 vuosikeskiarvona laskettuna. Ilmanlaatuasetuksen (VNA 79/2017) mukaisten raja-arvojen ylittyminen murskaustoiminnan vaikutuksesta on epätodennäköistä lähelläkin murskausaluetta. Valtioneuvoston päätöksessä (480/1996) on annettu ohjearvot kokonaisleijuman pitoisuuksista ulkoilmassa.

 

Lupamääräykset 9-10 on annettu pölyhaittojen estämiseksi sekä tarvittaessa tarkkailemiseksi. Lupamääräyksillä on varmistettu, että toiminnan aiheuttamasta pölystä ei aiheudu lähikiinteistöillä terveyshaittaa tai kohtuutonta viihtyvyyshaittaa. Kastelulla ja muilla pölyntorjuntatoimilla pölyämistä pystytään vähentämään. Pölyntorjuntarakenteita ja - toimia valvotaan toiminnan aloitustarkastusten yhteydessä. Toiminnassa pölyäminen on suurinta murskauksen aikana, jossa pölyämistä voidaan vähentää mm. laitteiston koteloinnein, pudotuskorkeuden pienentämisellä ja murskattavaa kiviainesta kastelemalla. Kuormia voidaan myös kastella kuormauksen ja kuljetuksen aikana. Kivituhkan varastokasoihin tulee sateen jälkeen eräänlainen kuori, joka estää jonkin verran kasojen pölyämistä. Lupamääräyksen 9 mukaan, mikäli toiminnasta epäillään aiheutuvan ilmalaadun heikentymistä lähimmissä häiriintyvissä kohteissa, tulee toiminnanharjoittajan luvanvalvojan määräyksestä selvittää hiukkaspitoisuusmittauksin toiminnasta aiheutuvan pölyn leviäminen toimintajaksojen aikana.

 

Toiminta-alueen ja lähimmän asutuksen välinen etäisyys ja maastonmuodot huomioon ottaen toiminnan pölypäästöistä ei voida arvioida aiheutuvan naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

 

Valtioneuvoston asetus kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta (800/2010) on 6 ja 8 §:ssä annettu määräyksiä meluntorjunnasta ja toiminnan aikarajoista, jos etäisyys lähimpiin häiriintyviin kohteisiin on alle 500 metriä. Suunnitellun toiminnan etäisyys (yli 500 m) lähimmistä häiriintyvistä kohteista (vakituisesti asuttu kiinteistö * * * * * *) ehkäisee meluhaittaa. Lupamääräykset 6-7 on annettu meluhaittojen ehkäisemiseksi. Määräyksillä on määrätty enimmäismelutasoista lähimmissä häiriintyvissä kohteissa sekä mikäli melutasojen epäillään ylittyvän, tulee toiminnan aikana toteuttaa melumittauksia, joiden perusteella voidaan antaa tarvittaessa lisämääräyksiä meluntorjunnasta.

 

Toiminta-alueen ja lähimmän asutuksen välinen etäisyys, maastonmuodot ja toiminnan sijoittuminen kallioseinämän läheisyyteen huomioon ottaen toiminnan melupäästöistä ei voida arvioida aiheutuvan naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

 

Kiinteistöille tärinän raja-arvot määritellään pääsääntöisesti työministeriön päätöksellä (495/1993) turvallisuusmääräysten 16:0 mukaisesti. Raja-arvon suuruuteen vaikuttaa määräysten mukaan rakennuksen perustamis- ja rakennustapa sekä etäisyys päästölähteestä. (Suomen Ympäristö 25/2010: Ympäristöasioiden hallinta kiviainestuotannossa). Lähimpään häiriintyvään kohteeseen (vakituisesti asuttu rakennus) on yli 500 metrin etäisyys.

 

Lupamääräyksellä 8 on pyritty varmistamaan, että räjäytysten aiheuttama tärinä ei aiheuta ympäristön rakennusten ja rakennelmien vaurioitumista. Luvan haltijan tulee ennen toiminnan aloittamista tarvittaessa selvittää räjäytyksistä aiheutuvan tärinän johtavuus sekä selvittää lähikiinteistöjen katselmustarve toiminnan eri aikoina ja varmistaa sopivien räjähdysaineiden ja niiden määrien käyttö. Mikäli toiminnasta epäillään aiheutuvan tärinästä syntyviä haittoja, tulee toiminnanharjoittajan selvittää tärinän voimakkuus mittauksin häiriintyvässä kohteessa. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa antaa lisämääräyksiä tärinähaitan poistamisesta tai vähentämisestä. Louhinnan tärinää voidaan säädellä panostuksen suurudella ja käytettävän louhijan ammattitaito on tärkeä seikka louhinnan onnistumisessa. Räjäytystöitä koskevaan lainsäädäntöön liittyvät asiat eivät kuulu ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan.

 

Iisalmen Autotilaus Oy:n Kallioharjun kivenlouhimo sijaitsee viereisellä kiinteistöllä (140-407-30-41). 18.5.2020 saapuneen täydennyksen mukaan ottoalueilla ei ole yhtä aikaa louhintaa tai murskausta käynnissä, joten toimintojen yhteisvaikutuksia ei ole ollut tarpeen arvioida lupaharkinnassa.

 

Ympäristönsuojelulain 13 luvun mukaisesti ympäristölupa-asian yhteydessä voidaan määrätä korvattaviksi vain toiminnasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvat vahingot. Melusta, pölystä, tärinästä tai muusta vastaavasta häiriöstä aiheutuvan kiinteistön arvonalenemisena ilmenevän vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen ratkaiseminen kuuluu käräjäoikeudelle ympäristönvahinkojen korvaamisesta annetun lain mukaisesti.

 

7. Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 mom mukaan, ympäristölupa on myönnettävä, mikäli toiminnasta ei annetut lupamääräykset huomioon ottaen voida katsoa aiheutuvan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 mom tarkoitettuja vaikutuksia (eikä muitakaan laissa tai muussa säädöksessä kiellettyjä vaikutuksia). Myös maa-aineslain 6 §:n mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa lain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus. Jos näitä haitallisia vaikutuksia ei ole, tai ne ovat hallittavissa lupamääräyksin, on lupa myönnettävä, koska estettä sen myöntämiselle ei ole.

 

Suunniteltua toimintaa koskevat lupamääräykset ovat samankaltaiset toiminnan sijoittumisesta ja luonteesta (mm. onko kyseessä pohjavesialue, lähimpien häiriintyvien kohteiden etäisyys, metsävaltainen alue, asutuskeskuksen läheisyys, louhinta, murskaus, ottomäärä, vuosittainen toiminta-aika) riippuen muualle Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän alueelle myönnettyjen kallion ottamistoimintaa koskevien maa-aineslupien ja louhintaa ja murskausta koskevien ympäristölupien määräysten kanssa.

 

8. Ympäristölautakunnan mukaan maaperän, pintavesien ja pohjaveden suojaamiseksi esitetyt toimenpiteet ja niistä annetut lupamääräykset ovat riittävät.

 

Maa-aines- ja ympäristölupapäätöksessä on annettu lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ja seuranta- sekä tarkkailumääräykset. Kun lisäksi huomioidaan päästöjen torjuntatoimenpiteet, lupamääräykset ja etäisyydet lähimpiin asuinrakennuksiin, ympäristölautakunta katsoo, että toiminnasta ei aiheudu kohtuutonta rasitusta.

 

Toimittaessa lupamääräysten mukaisesti ei ole odotettavissa, että toiminnasta aiheutuisi terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 mom tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

 

Ympäristöjohtajan päätösehdotus:

 

Ympäristölautakunta hyväksyy lausunnon valmistelijan ehdotuksen mukaisesti.

 

Päätös:

 

Päätösehdotus hyväksyttiin.